Sinkkuus on arvokas elämänvaihe

Viimeisellä viikolla haluaisin puhua sinulle normeista. Olitpa tällä hetkellä sinkku tai olipa monisuhteesi rakenne muuttunut, elät joka tapauksessa normien ulkopuolella. Sen vuoksi saatat ehkä kohdata ulkopuolisten ihmettelyä, huolta ja kysymyksiä tilanteestasi – vaikka sinua sinkkuus ei välttämättä edes haittaisi.

Tällä luennolla emme puhu kuitenkaan suhdemuodoista, vaan tavoitteenani on auttaa sinua ymmärtämään kaksi asiaa:

1. Normit vaikuttavat siihen, millaisia ihmissuhteita muodostamme ja millaisia elämänvalintoja teemme. Toivon, että jatkossa eläisit omia toiveita ja tarpeita kunnioittaen, ja muodostaisit myös suhteita tietoisempana siitä, mitä oikeasti tarvitset ja kaipaat.

2. Normit asettavat myös odotuksia ihmissuhteille, etenkin romanttisille. Toivon, että ymmärrät, että tiettyjä toiveita ja odotuksia voit täyttää elämässäsi jo nyt – vaikka romanttista kumppania ei olisikaan rinnalla.

Haluan puhua sinulle normeista siksi, että opit tiedostamaan niiden vaikutuksen arjessasi, valitsemaan ne mitkä sopivat sinulle ja tekemään jatkossa päätöksiä, jotka aidosti tukevat sinua – eivätkä ole vain ulkoa tulevia asenteita ja odotuksia, joita tiedostamatta imemme itseemme. 

Kun puhun normeista, tarkoitan sellaisia yhteiskunnassa ja kulttuurissamme vallitsevia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka suuri joukko hyväksyy ja noudattaa. Normit saavat ihmiset toimimaan yhdenmukaisella tavalla – ja esimerikiksi ihmissuhteissa tämä näkyy siten, että yleensä romanttisten suhteiden muodostaminen, ylläpitäminen ja eteneminen noudattaa tiettyä kaavaa. Jos tuota kaavaa rikkoo tai elää sen ulkopuolella, poikkeaa normista jollain tapaa. Normit vaikuttavat myös siihen, että romanttisia suhteita arvotetaan niin korkealle – ja siksi ero epäonnistumisena ja sinkkuus elämänvaiheena, josta tulisi pyrkiä kohti seuraavaa suhdetta.

Normit heijastuvat meidän uskomuksiin, asenteisiin ja ajatuksiin, emmekä aina välttämättä edes tiedosta niiden vaikutusta elässämme. Sosiaaliset normit ovatkin usein hyvin tiedostamattomia, vaikka ne kannattaisikin tiedostaa. Kun on tietoinen itseensä ja elämäänsä vaikuttavista asioista, voi tehdä päätöksiä, jotka aidosti tukevat sinua: ikään kuin valita normeista ne, jotka itselleen sopivat ja hylätä ne, jotka eivät itselle sovi.

Normit eivät ole myöskään ainoastaan huono asia. Ne tarjoavat meille valmiin mallin, jonka mukaan on helppoa tehdä valintoja elämässä ja järjestää omaa elämäänsä. Ne auttavat meitä toimimaan myös oikein sosiaalisissa tilanteissa. On esimerkiksi normin mukaista olla lyömättä ketään, jonka ansiosta tiedämme, ettei suutuspäissään saa alkaa pyöriä nyrkit ojossa, vaikka siltä tuntuisi – ja jos joku niin tekee, tiedämme sen olevan sopimatonta ja jopa rangaistavaa.

Normit tarjoavat haasteen siinä kohtaa, kun emme pysähdy pohtimaan ja kyseenalaistamaan niiden sopivuutta omaan elämäämme. Ja ollaan nyt ihan rehellisiä, jos kysyisin, että: ”anteeksi, mutta olisiko sinulla hetki aikaa pohtia yhteiskunnallisten normien vaikutusta romanttis-seksuaalisiin suhteisiisi ja kuinka niitä muodostat”, niin todennäköisesti kuka tahansa vastaisi kieltävästi. Jopa minä. Mutta tässä sitä ollaan! Porukalla pohtimassa normeja! 

Käsittelemme tällä oppitunnilla normeja erilaisten väittämien ja ihmissuhdemyyttien kautta, ja tarkastelemme muutamia työkaluja, joilla normeja ja niiden vaikutusta voi tutkia omassa elämässään. Osa väittämistä voi tuntua sinusta itsestäänselvästi yleistyksiltä, mutta ehkäpä niiden tarkastelu tietoisesti herättää kuitenkin jotain ajatuksia.

Murretaan parisuhde- ja sinkkumyyttejä:

“Päättynyt suhde on epäonnistunut”

Aloitetaan sellaisesta, joka varmasti on käynyt jokaisen tämän kurssin käyneen mielessä jossain kohtaa elämää: ajatus siitä, että eroon päätynyt suhde olisi jollain tapaa epäonnistunut. Länsimaalaisessa kulttuurissa elää vieläkin vahva ajatus ja vaade siitä, että löytäisimme rinnallemme pitkäaikaisen kumppanin. Tämän vuoksi arvotamme pitkiä suhteita lyhyitä merkittävämmiksi, ja pidämme päättynyttä suhdetta epäonnistumisena. Mutta usko tai älä, suhteesta lähtemisen taito on merkittävä ihmissuhdetaito. Aikuisten väliset suhteet ovat nimittäin aina ehdollisia, mikä tarkoittaa sitä, että suhteessa olevien ihmisten täytyy arvioida sitä, onko suhde hyväksi sen osapuolille. 

Lähteminen ja ero on kuitenkin myös valtavan pelottavaa, joten suhteen päättämisen taitoa voi olla vaikea harjoittaa: eihän kukaan aloita suhdetta ja ajattele, että se mahdollisesti päättyy joskus. Sen vuoksi ajattelenkin, että jokainen suhteesta lähtenyt on erittäin rohkea, kun on uskaltanut sukeltaa johonkin aivan uuteen ja vieraaseen elämänvaiheeseen. Jokainen eronnut voi huomata, kuinka päättynyt suhde kulki oman elinkaarensa päähän, antoi, opetti ja toisinaan myös otti, ja oli olemassa juuri niin kauan kuin oli tarve. Ei suinkaan ole epäonnistuminen, että on uskaltanut rakastaa, päästää lähelle, ja lopulta hyvästellä. Päinvastoin: pisteen laittaminen suhteelle on saattanut olla suurin, rohkein ja rakkaudellisin teko, jonka olette tehneet.

“Sinkkuus on väliaikainen elämänvaihe”

Suomessa yksinasuvia ihmisiä on 1,1 miljoonaa ja erityisesti sinkkunaisten määrä on kasvussa. Siitä huolimatta sinkkuus nähdään vieläkin toisinaan elämänvaiheena, josta tulisi pyrkiä jollain tapaa mahdollisimman nopeasti pois tai että sinkun elämästä puuttuisi olennaisesti jotakin. Sinkku saattaa joutua selittelemään elämäntilannettaan juhlapyhinä sukulaisilleen ja toisaalta hänen elämänsä saattaa olla parisuhteessa elävien sirkushupia, kun sinkun odotetaan kertovan viimeisimmistä käänteistään deittailurintamalla.

Totuus on, että sinkun elämä on aivan yhtä täyttä, tunteikasta ja merkityksellistä kuin silloin, kun hän oli suhteessa. Sinkkuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Sinkkuihminen saattaa jopa nauttia uudesta elämänvaiheestaan ja nähdä siinä paljon hyvää ja mahdollisuuksia, joita parisuhteen aikana ei ollut. Voi olla, että sinkkuus on ihmiselle aikaa, jolloin hän tutustuu itseensä entistä syvemmin ja pääsee tutkimaan sitä, kuka hän oikein on.

Samalla sinkkuus voi tehdä kipeää: yksinolo ja läheisyyden kaipuu ovat yleisimpiä haasteita, joita itse olen asiakkailtani kuullut. Ja ne ovat todellisia tunteita, jotka saavat tuntua kipeiltä ja haastavilta. Kipeät ja vaikeat tunteet kuuluvat osaksi aivan jokaisen ihmisen elämää, ja elämäntilanteesta riippuen ne johtuvat eri syistä. Ei siis tarvitse hävetä sitä, että sinkkuus herättää erilaisia tunteita: kaikki sävyt ja värit saavat kuulua osaksi kokemustasi, eikä sinkkuudesta tarvitse pyrkiä kiireellä pois. 

Päinvastoin, voit rakentaa omaa elämääsi hyväksi ja täydeksi jo sinkkuna – ja se on paras teko, mitä voit itsellesi ja mahdollisille tuleville suhteille tehdä.

“Seksi kuuluu osaksi parisuhdetta”

Saako eron jälkeen ja sinkkuna nauttia seksistä? Todellakin saa. Monogamian eli yksiavioisuuden normatiivinen asema kulttuurissamme on vahva, ja sen vuoksi saatamme herkästi hävetä tai vähätellä seksiä, joka tapahtuu perinteisen parisuhteen ulkopuolella. Uskokaa tai älkää, kristillisten ja konservatiivisten arvojen asema on meissä vielä hyvin syvässä! Ja jos sinun omat arvosi ovat sellaiset, että seksi kuuluu parisuhteeseen, se on täysin ok. Jokaisella meillä on kuitenkin mahdollisuus määritellä oma tapansa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan – se kuuluu osaksi seksuaalioikeuksia. Ja siksi erilaiset seksisuhteet ja seksi “kevyemmissäkin” suhteissa on aivan yhtä hyvää ja arvokasta kuin parisuhdeseksi.

Seksisuhde ei myöskään ole millään tapaa vähemmän arvokas suhde kuin romanttinen suhde, vaan se voi olla parhaimmillaan todella intiimi, sisältää monenlaisia tärkeitä kokemuksia, tukea hyvinvointia ja antaa todella paljon. Ei siis kannata puhua seksistä “vain” seksinä, sillä kyseessä on tärkeä asia, joka on hyvin intiimi ja voi koskettaa ja muuttaa sinua syvällä tasolla – myös sinkkuna.

Seksin ei tarvitse myöskään sisältää aina yhdyntää. Toisinaan deittikumppanilta saattaa haluta vain läheisyyttä, hellyyttä ja hipsuttelua tai erilaisia tapoja toteuttaa seksiä, ja sinkkuna tällaisia ihania läheisyyden ja seksin kokemuksia saa kerryttää juuri sellaisella tavalla kuin itselle sopii.

“Kun löydän ‘sen oikean’, kaikki on hyvin”

Tiedätkö, mistä meille on syntynyt käsitys “siitä oikeasta”? No, Antiikin kreikasta. Aikanaan Platon kirjoitti Pidot teoksessaan tarinan ihmisistä: olimme alkujamme nelijälkaisia, nelikätisiä ja kaksikasvoisia olentoja. Olomuotomme takia olimme myös niin voimakkaita, että Jumalat suuttuivat ja halkaisivat ihmiset kahtia. Tuo halkaisu jätti ihmiseen oudon ja haikean kaipuun, joka helpotti vasta, kun hän löysi maailmasta toisen puolikkaansa. Tuosta tarinasta länsimaalaiseen tarinankerrontaamme on jäänyt myytti “siitä oikeasta”, toisesta puolikkaastamme jonka löytäessämme kaikki muukin elämässämme helpottuu ja muuttuu todemmaksi. Olemme päivittäneet esimerkiksi viemärijärjestelmämme tähän päivään Antiikin ajoilta, joten olisiko korkea aika päivittää myös käsityksemme romanttisesta rakkaudesta.

Todellisuudessa kukaan ihminen ei ole niin täydellinen ja virheetön, että hänen kanssaan elämä ja rakkaus olisi vailla ristiriitoja, konflikteja ja hankalia tunteita. Olemme ihmisiä, ja inhimillisyyteen kuuluu virheellisyys ja keskeneräisyys – ja sen yhdessä jakaminen voi olla todella kaunista ja merkityksellistä.

Koska “sitä oikeaa” ei välttämättä ole olemassa, tai niitä voi olla elämän aikana monta, ei kannata odottaa hänen saapumista omaan elämään. Sinä olet ainoa ihminen, joka on vastuussa omasta elämästä ja onnestaan, joten kannattaa alkaa rakentaa haluamansa laista elämää jo nyt, ja etsiä onnen lähteitä elämäänsä jo nyt. 

Sielunkumppanin ajatus on myös idea, joka kumpuaa tästä myytistä. Sielunkumppanuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse ajattelen, että sielunkumppaneita voi olla monia ja monenlaisia: on rakkaita ystäviä, läheisiä ihmisiä tai kumppaneita, jotka sopivat sielunkumppanuuden määritelmään. Ja jos sinkkuna ei ole romanttista sielunkumppania, kannattaa kääntää katse omiin läheisiin ja pohtia, millaista kumppanuutta sieltä löytyy jo nyt.

Huom: skrollaa alaspäin, luento jatkuu vielä!